Maanantai
Ihan aluksi saimme rautaisannoksen paperin ja pahvin kuitusuunnasta, joka on äärimmäisen olennainen asia kirjoja sidottaessa. Valmistusmenetelmästä johtuen puu- ja kasvikuidut asettuvat aina samansuuntaisiksi, ja paperi käyttäytyy eri tavoin kuidun suuntaan ja sitä vastaan. Sen vuoksi paperit ja pahvit pyritään kirjassa laittamaan aina niin, että kuitusuunta on kirjan selän suuntaan.
Sivut leikattiin tai revittiin isommista arkeista, jotka ensin taiteltiin sopivasti - kuitusuuntaan - haitareiksi. Niistä puolestaan saatiin leikattua halutun kokoisia vihkoja, jotka kirjan koosta ja paperin paksuudesta riippuen sisälsivät eri määrän sivuja. Omistani tuli 16-sivuisia. Pehmeämmät kierrätyspaperisivut revittiin, se jotenkin sopi paperin luonteeseen paremmin. Osa niissäkin oli toki suorareunaisia, koska arkin reunat ovat leikattuja, mutta niitä saattoi järjestellä vuorotellen revittyjen reunojen kanssa.
Seuraavaksi vihkot laitettiin painon alle, missä ne saivat litistyä yön yli. Sen verran otimme niitä painon alta pois, että teimme naskalilla reiät ompelua varten valmiiksi. Rei'itystä varten on olemassa näppärä teline, mutta ilmankin tulee toimeen. Kuvassa sivujen päällä näkyy sabluuna, jonka avulla reiät saadaan kaikissa vihkoissa samaan kohtaan.
Sitten sivut takaisin lautojen väliin ja painon alle odottamaan - tuostakohan tulee nimi kirjapaino ;)
Minulla on muhimassa kolme eri kokoista kirjaa, yhdessä kierrätyspaperisivut, muissa kermanväristä sileähköä paperia.
Tässä esimakua kansista, opettajan mallikansia kaikki.
Tiistai
Tänään jatkoimme seuraavaan vaiheeseen, eli vihkojen ompelemiseen yhteen. Ompelussa käytimme pellava- ja polyesterilankoja, joita sai ostaa opettajalta, kuten kaikkia muitakin tarvikkeita.
Vihkot ommellaan kiinni ja toisiinsa yksi kerrallaan, tarkoitusta varten on olemassa oma neula - ja monta eri niksiä ja kommervenkkiä. Ommelten alle laitetaan nidontanauhat.
Seuraavaksi alettiin rakennella kirjalle kansia. Niihin tarvittiin kahdenlaista pahvia ja voimapaperia. Kannet saatiin muuten kasaan, mutta päällystäminen jäi seuraavaan päivään.
Tekstiblokkia työstettiin edelleen: leikattiin ja liiimattiin etulehdet paikoilleen, ja koko hoito laitettiin levyjen väliin painon alle selän liimaamista varten. Paksuja blokkeja nuijittiin pyöreäselkäisiksi vasaran avulla. Liimaukseen asettelussa tuli olla tarkkana, jotta bokki olisi suora ja siten vältettäisiin myös ongelmat seuraavissa vaiheissa.
Selän kuivuessa tehtiin kapiteelinauhat selän ylä- ja alapäähän, ja selkään liimattiin tukiharso. Kirjanmerkkinauhakin löysi paikkansa.
Keskiviikko
Päivä alkoi kansien päällystämisvaihtoehtojen oppitunnilla. Alla kuvassa selkään on liimattu kluuttia ja muu osa kansista on päällystetty paperilla.
Monta niksiä ja kikkaa opittiin tässäkin vaiheessa.
Pieni kierrätyspaperinen kirjani sai kulmakolmiot.
Pitkä, kapea kirjani sai puolestaan kluuttia selkään ja reunoihin, asettelu tarkoituksella epäsymmetrinen.
Ja paperia keskiosiin.
Valmiit kannet pistettiin taas painon alle kuivumaan.
Tekstiblokkia alettiin valmistella kansien kiinnitykseen, ja siihen käytimme apuna ns. hylsyä, joka taiteltiin voimapaperista ja liimattiin kiinni tekstiblokin selkään. Kun se ja kannet olivat kuivuneet, tekstiblokki liimattiin hylsystä kiinni kansiin.
Viimeisenä vaiheena oli kansien kiinnittäminen tekstiblokin etulehtiin.
Tämänkin liimausvaiheen päätteeksi kirja laitettiin levyjen väliin, nyt ensiksi kuitenkin pariksi minuutiksi puristimen väliin, ja sen jälkeen painon alle.
Torstai
Viimeinen kurssipäivä kului keskeneräisiä töitä jatkaen, uusia suunnitellen ja tarvikkeita hamstraten. Leikkasin itselleni sivuja kolmeen kirjaan, ja keräilin materiaaleja varastoon. Päivän päätteeksi kokosimme työmme pieneksi näyttelyksi, ja kävimme töitä ja kurssin kulkua ja antia läpi yhdessä keskustellen. Jokainen sai myös henkilökohtaista palautetta omista töistään, mikä oli tosi hyvä juttu mielestäni.
Jäinkö koukkuun? Siltä tuntuu ja materiaalivarastosta päätellen näyttääkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti