maanantai 14. maaliskuuta 2016

Projektiviikko 3 - 14.-17.3.2016 Kirjansidontakurssi

Vuosi vuoden jälkeen olen joutunut toteamaan, että Nurmijärven opiston ja naapurikuntienkin kirjansidontakurssit osuvat itselleni sopimattomaan ajankohtaan - useimmiten olen ollut itse opetustehtävissä samoina kurssi-iltoina. Siksi olen syksystä saakka odottanut kirjansidontakurssia, jonka kerrottiin tulevan ohjelmaan projektiviikoilla. Ja nyt sitä sitten on tarjolla neljän päivän ajan aamusta iltaan, perinteistä kirjansidontaa tällä erää.

Maanantai

Ihan aluksi saimme rautaisannoksen paperin ja pahvin kuitusuunnasta, joka on äärimmäisen olennainen asia kirjoja sidottaessa. Valmistusmenetelmästä johtuen puu- ja kasvikuidut asettuvat aina samansuuntaisiksi, ja paperi käyttäytyy eri tavoin kuidun suuntaan ja sitä vastaan. Sen vuoksi paperit ja pahvit pyritään kirjassa laittamaan aina niin, että kuitusuunta on kirjan selän suuntaan.

Sivut leikattiin tai revittiin isommista arkeista, jotka ensin taiteltiin sopivasti - kuitusuuntaan - haitareiksi. Niistä puolestaan saatiin leikattua halutun kokoisia vihkoja, jotka kirjan koosta ja paperin paksuudesta riippuen sisälsivät eri määrän sivuja. Omistani tuli 16-sivuisia. Pehmeämmät kierrätyspaperisivut revittiin, se jotenkin sopi paperin luonteeseen paremmin. Osa niissäkin oli toki suorareunaisia, koska arkin reunat ovat leikattuja, mutta niitä saattoi järjestellä vuorotellen revittyjen reunojen kanssa.



Seuraavaksi vihkot laitettiin painon alle, missä ne saivat litistyä yön yli. Sen verran otimme niitä painon alta pois, että teimme naskalilla reiät ompelua varten valmiiksi. Rei'itystä varten on olemassa näppärä teline, mutta ilmankin tulee toimeen. Kuvassa sivujen päällä näkyy sabluuna, jonka avulla reiät saadaan kaikissa vihkoissa samaan kohtaan.

Sitten sivut takaisin lautojen väliin ja painon alle odottamaan - tuostakohan tulee nimi kirjapaino ;)


Minulla on muhimassa kolme eri kokoista kirjaa, yhdessä kierrätyspaperisivut, muissa kermanväristä sileähköä paperia.

Tässä esimakua kansista, opettajan mallikansia kaikki.



Tiistai

Tänään jatkoimme seuraavaan vaiheeseen, eli vihkojen ompelemiseen yhteen. Ompelussa käytimme pellava- ja polyesterilankoja, joita sai ostaa opettajalta, kuten kaikkia muitakin tarvikkeita. 

Vihkot ommellaan kiinni ja toisiinsa yksi kerrallaan, tarkoitusta varten on olemassa oma neula - ja monta eri niksiä ja kommervenkkiä. Ommelten alle laitetaan nidontanauhat.


Seuraavaksi alettiin rakennella kirjalle kansia. Niihin tarvittiin kahdenlaista pahvia ja voimapaperia. Kannet saatiin muuten kasaan, mutta päällystäminen jäi seuraavaan päivään.


Tekstiblokkia työstettiin edelleen: leikattiin ja liiimattiin etulehdet paikoilleen, ja koko hoito laitettiin levyjen väliin painon alle selän liimaamista varten. Paksuja blokkeja nuijittiin pyöreäselkäisiksi vasaran avulla. Liimaukseen asettelussa tuli olla tarkkana, jotta bokki olisi suora ja siten vältettäisiin myös ongelmat seuraavissa vaiheissa.


Selän kuivuessa tehtiin kapiteelinauhat selän ylä- ja alapäähän, ja selkään liimattiin tukiharso. Kirjanmerkkinauhakin löysi paikkansa.


Keskiviikko

Päivä alkoi kansien päällystämisvaihtoehtojen oppitunnilla. Alla kuvassa selkään on liimattu kluuttia ja muu osa kansista on päällystetty paperilla.


Monta niksiä ja kikkaa opittiin tässäkin vaiheessa.


Pieni kierrätyspaperinen kirjani sai kulmakolmiot.


Pitkä, kapea kirjani sai puolestaan kluuttia selkään ja reunoihin, asettelu tarkoituksella epäsymmetrinen.


Ja paperia keskiosiin.


Valmiit kannet pistettiin taas painon alle kuivumaan.

Tekstiblokkia alettiin valmistella kansien kiinnitykseen, ja siihen käytimme apuna ns. hylsyä, joka taiteltiin voimapaperista ja liimattiin kiinni tekstiblokin selkään. Kun se ja kannet olivat kuivuneet, tekstiblokki liimattiin hylsystä kiinni kansiin.

 Jaas kirja laitettiin levyjen väliin painon alle kuivumaan.

 
 Viimeisenä vaiheena oli kansien kiinnittäminen tekstiblokin etulehtiin.




Tämänkin liimausvaiheen päätteeksi kirja laitettiin levyjen väliin, nyt ensiksi kuitenkin pariksi minuutiksi puristimen väliin, ja sen jälkeen painon alle.


Torstai

Viimeinen kurssipäivä kului keskeneräisiä töitä jatkaen, uusia suunnitellen ja tarvikkeita hamstraten. Leikkasin itselleni sivuja kolmeen kirjaan, ja keräilin materiaaleja varastoon. Päivän päätteeksi kokosimme työmme pieneksi näyttelyksi, ja kävimme töitä ja kurssin kulkua ja antia läpi yhdessä keskustellen. Jokainen sai myös henkilökohtaista palautetta omista töistään, mikä oli tosi hyvä juttu mielestäni.






Jäinkö koukkuun? Siltä tuntuu ja materiaalivarastosta päätellen näyttääkin...

 


 






sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

12.-13.3.2016 Kierrätyspunontaa

Kierrätyspunonnassa opittiin monta uutta punontatekniikkaa, päivät olivat pitkiä mutta antoisia. Opettajanamme oli Anna-Maria Väätäinen, voit ihailla hänen töitään sekä googlen kautta, että esimerkiksi hänen blogistaan, joka löytyy tästä osoitteesta. Upeita, uskomattomia, taidolla tehtyjä taideteoksia.

Ensimmäisenä kurssin ohjelmassa oli paperilangan kehrääminen värttinällä, ja sitä varten piti ensin toki valmistaa työkalu eli itse värttinä. Tarvittiin 4 CD-levyä, puukeppi, metallikoukku ja maalarinteippiä. Sitten vain kehräämään, kuvassa värttinän kanssa oma tuotokseni lauantailta, eli kehrättyä Tokmannin mainoslehteä kevyesti K-kaupan mainoksilla maustettuna.


Seuraavaksi tutustuttiin silmuilun saloihin, ja itse harjoittelin punomalla silmuja metallilangalla kiven ympärille. Lankani ei ollut kierrätysmateriaalia, mutta kivi sentään...


Kolmantena opiskeltavana asiana oli ns. aarrekuori, joka punottiin tapettisuikaleista. Tämä jäi lauantaina vielä vaiheeseen, ja viimeisteltiin sunnuntaina aamupäivällä. Alla työ ensin vaiheessa ja sitten kaksi kuortani valmiina.




Kuoren valmistuttua aloitettiin kirjanmerkin punominen, sekin tapettisuikaleista - tosin ensin harjoittelimme vähän leveämmillä paperikaitaleilla. Alemmassa kuvassa valmis kirjanmerkki myös käyttökohteessaan. Suikaleet olivat vajaan sentin levyisiä ja ne oli leikattu paperisilppurilla.



Tässä vielä pari ryhmäkuvaa kurssilaisten töistä. Isot koukkumutkahärpäkkeet ovat kirjanmerkkiharjoituksia.




11.3.2016 - Ohjausharjoittelu

Ohjausharjoittelu lukee lukujärjestyksessä, mutta tunteja ei ole, vaan saamme omatoimisesti valmistella pakollisia ohjauksiamme ja niihin liittyviä käytännön järjestelyjä. Tai sitten jotain muuta...

Kudoin tänään vähän lisää,  nyt suunnittelemassani mallissa alkoi alue, joka on reunasta reunaan nukitettua, joten kutominen hidastui huomattavasti.




Puutöissäkin tapahtui edistystä, sain munakaapin oven liimattua kokoon ja pohjamaalattua, kuvia ei tullut otettua. 

Edessä on viikonloppu opistolla, aiheena kierrätyspunonta. Kurssin järjestää KooKät r.y. eli Kankaanpään Opiston Ohjaavat KÄdenTaitajat. Opettajana kurssilla on mainetta ulkomaillakin niittänyt punoja-ammattilainen Anna-Maria Väätäinen Sonkajärveltä. Hauska viikonloppu siis tiedossa.

9.-10.3.2016 - Kankaankudonta päättyy

Tällä viikolla olivat myös viimeiset kankaankudonnan tunnit. Jatkoin ryijyni kudontaa molempina päivinä, ja alaosa alkaa hahmottua hiljalleen.




tiistai 8. maaliskuuta 2016

8.3.2016 - Viimeiset puutyötunnit

Tänään loppuivat puutyötunnit, työt kylläkin vielä jatkuvat suurimmalla osalla. Palautuspäivä sovittiin aprillipäiväksi.

Tutustuin tänään giljotiiniin, jolla katkaisin pianosaranan sopivaksi munakaappiini. Aika hurjan näköinen vehje, sarana väliin ja vivusta lujaa alaspäin vetäen metalli katkesi siististi.




Toinen tuttavuus oli jiirisaha, jolla sahasin rimat munakaappini ovea varten.


Itse kaappi sai loman aikana pohjamaalin pintaansa, sitä tänään vähän hiomalla silottelin ennen uutta maalikerrosta. Jakkarankin maalasin lomalla, se kuivuu kotona.



maanantai 7. maaliskuuta 2016

7.3.2016 - Koulu jatkuu hiihtoloman jälkeen

Hiihtoloma on takana, ja koulu jatkuu - minun osaltani tänään oli taas omatoiminen päivä muiden opiskellessa esiintymistekniikkaa. Aloitin punonnalla, ja päiväkahvin jälkeen siirryin kudonnan luokkaan aloittelemaan ryijyäni.

Ennen loman alkua jäin koululle vielä sunnuntaihin saakka, ja sain silloin piirrettyä ryijyluonnokseni ja leikattua nukkia valmiiksi. Loimikin tuli niisittyä, pisteltyä pirtaan ja alkusolmut solmittua, joten kaikki oli aloittamista vaille valmista. Eilen tulin koululle illansuussa, ja kävin silloin kutomassa alun päärmevaran, joten tänään pääsin suoraan nukittamaan.



Tässä vaatimaton aloitukseni, muutama hassu rivi eikä edes kauttaaltaan nukitusta, vaan mustat osiot alareunassa ovat sileää ripsikudosta. No, välillä kului vähän aikaa artesaaniopiskelijaa autellessa, ja omassakin työssä pohdin vielä viimeiseen asti tuota sileää osuutta. Nyt päätökset on tehty, joten kyllä tämä tästä edistyy. Jännittävintä on yrittää saada tämä valmiina samanmittaiseksi kuin vieruskaverinsa, joka on tilkkutyö. Työtä täytyy mittailla matkan varrella pingottamattomassa ja kiristämättömässä tilassa, jotta vieruskaverin kaarrokset osuvat kohdilleen tämän kanssa.

Tajusin juuri, että olisi pitänyt ottaa sellainenkin kuva, missä näkyy kudonnaisen alle kiinnitetty luonnospiirustukseni, jonka avulla tuon nukituksen laitan kohdilleen. No, kuvaan lisää, kun seuraavan kerran menen kutomaan.

HUOM! Blogini on taas reaaliajassa, ja sellaisena sen koetan pitää nyt loppuun asti...

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

25.2.2016 Psykologiaa ja kankaankudontaa

Tänään meillä oli aamupäivällä psykologian viimeiset tunnit ja Eija kertoi meille vanhuksille vetämästään taideprojektista. Oheistoimintana solmin keinutuolin maton päät ja punoin burkinaa ontelokuteesta.


Iltapäivällä oli pari tuntia kudontaa, ja loin uuden, kapeamman loimen, johon kudon varsinaisen ryijyni. Kuvassa loimi on luotuna, musta lanka sen yläreunassa on mittalanka.


Ennen kuin loimi otetaan pois luomapuista, siihen muodostettu tiuhta on otettava talteen , jotta langat pysyvät järjestyksessä. Eli laitetaan kuvassa ristiin menevien lankojen risteyksen ympäri loimen väristä erottuvan värinen tiuhtalanka, joka on pituudeltaan kaksi kertaa loimen leveys plus parikymmentä senttiä ekstraa.


Sitten loimi irrotetaan luomapuista letittämällä. Oikea käsi pistetään läpi loimen pohjukasta ja vedetään loimi siitä läpi. Polvella jarrutetaan luomapuita, että ne eivät pääse pyörimään vapaasti eikä loimi valahda alas puista. Letitys on kuin ketjusilmukoiden virkkaamista käden toimiessa virkkauskoukkuna. Vaikka olenkin vasuri, niin tämä tuntui luontevalta tehdä oikealla kädellä - virkkaamisenkin olen aikoinaan joutunut opettelemaan oikealla, kun opettaja sen niin opetti vasenkätisyydestäni huolimatta.



 Tässä valmis letti - aika pieni, mutta loimella on pituutta vain 2,5 metriä.


Seuraavaksi lointa aletaan rakentaa kangaspuihin..
Loimen pohjukka pujotetaan loimitukin varpaan.

Luhaan on asetettu käärinpirta, jonka piikit ovat sentin välein. Loimi jaetaan siihen keskelle jakamalla leveys kahtia ja mittaamalla mistä kohtaa oikealla jakaminen aloitetaan.

 Tiuhta tulee tässä avuksi - alla olevassa kuvassa se on kädessäni peukalon ja etusormen varassa -  loimilangat jaetaan sen näyttämässä järjestyksessä, tässä tapauksessa kolme lankaa sentille eli jokaiseen rakoon. Reunaan olen jättänyt ensimmäisten lankojen jälkeen yhden tyhjän raon, jotta loimi levittyy vähän ja asettuu tukille tasaisemmin reunassa.


Kun langat on jaettu käärinpirtaan, ne lukitaan paikoilleen esim. mittanauhan avulla.



Luhan kansi laitetaan paikoilleen.


Loimitukille pujotaan uusi pohjukkavarpa, jolle poimitaan vuorotellen loimet ja tukin nyörit



Varmistetaan vielä, että loimet ovat kohtisuorassa pirtaa vastaan ja nyörit tasaisesti ja oikeissa väleissä.

Kun kaikki on kunnossa ja kohdillaan, loimi vedetään puihin, eli kääritään loimitukille. Siitä vaiheesta en taaskaan tullut ottaneeksi kuvia. Meitä oli kolme sitä tekemässä: Päivi kiersi tukille, Terhi tarkkaili ja laittoi varpoja tukille, itse pidin loimilettiä tiukalla.

Kun loimi on onnellisesti kierretty tukille, loimi kohotetaan varvalla ja tiuhta otetaan talteen tiuhtavarvoille - alla olevassa kuvassa kohotusvarpa on jo paikoillaan, mutta tiuhtavarvat puuttuvat vielä.


Tähän asti pääsin torstaina. Aion jatkaa hommia huomenna, vaikkei meillä opetusta olekaan ja hiihtoloma alkaa.