25.2.2016 Psykologiaa ja kankaankudontaa

Tänään meillä oli aamupäivällä psykologian viimeiset tunnit ja Eija kertoi meille vanhuksille vetämästään taideprojektista. Oheistoimintana solmin keinutuolin maton päät ja punoin burkinaa ontelokuteesta.

Iltapäivällä oli pari tuntia kudontaa, ja loin uuden, kapeamman loimen, johon kudon varsinaisen ryijyni. Kuvassa loimi on luotuna, musta lanka sen yläreunassa on mittalanka.

Ennen kuin loimi otetaan pois luomapuista, siihen muodostettu tiuhta on otettava talteen , jotta langat pysyvät järjestyksessä. Eli laitetaan kuvassa ristiin menevien lankojen risteyksen ympäri loimen väristä erottuvan värinen tiuhtalanka, joka on pituudeltaan kaksi kertaa loimen leveys plus parikymmentä senttiä ekstraa.

 

Sitten loimi irrotetaan luomapuista letittämällä. Oikea käsi pistetään läpi loimen pohjukasta ja vedetään loimi siitä läpi. Polvella jarrutetaan luomapuita, että ne eivät pääse pyörimään vapaasti eikä loimi valahda alas puista. Letitys on kuin ketjusilmukoiden virkkaamista käden toimiessa virkkauskoukkuna. Vaikka olenkin vasuri, niin tämä tuntui luontevalta tehdä oikealla kädellä - virkkaamisenkin olen aikoinaan joutunut opettelemaan oikealla, kun opettaja sen niin opetti vasenkätisyydestäni huolimatta.

 Tässä valmis letti - aika pieni, mutta loimella on pituutta vain 2,5 metriä.

Seuraavaksi lointa aletaan rakentaa kangaspuihin..
Loimen pohjukka pujotetaan loimitukin varpaan.

Luhaan on asetettu käärinpirta, jonka piikit ovat sentin välein. Loimi jaetaan siihen keskelle jakamalla leveys kahtia ja mittaamalla mistä kohtaa oikealla jakaminen aloitetaan.

 Tiuhta tulee tässä avuksi - alla olevassa kuvassa se on kädessäni peukalon ja etusormen varassa -  loimilangat jaetaan sen näyttämässä järjestyksessä, tässä tapauksessa kolme lankaa sentille eli jokaiseen rakoon. Reunaan olen jättänyt ensimmäisten lankojen jälkeen yhden tyhjän raon, jotta loimi levittyy vähän ja asettuu tukille tasaisemmin reunassa.

Kun langat on jaettu käärinpirtaan, ne lukitaan paikoilleen esim. mittanauhan avulla.

Luhan kansi laitetaan paikoilleen.

Loimitukille pujotaan uusi pohjukkavarpa, jolle poimitaan vuorotellen loimet ja tukin nyörit

Varmistetaan vielä, että loimet ovat kohtisuorassa pirtaa vastaan ja nyörit tasaisesti ja oikeissa väleissä.

Kun kaikki on kunnossa ja kohdillaan, loimi vedetään puihin, eli kääritään loimitukille. Siitä vaiheesta en taaskaan tullut ottaneeksi kuvia. Meitä oli kolme sitä tekemässä: Päivi kiersi tukille, Terhi tarkkaili ja laittoi varpoja tukille, itse pidin loimilettiä tiukalla.

Kun loimi on onnellisesti kierretty tukille, loimi kohotetaan varvalla ja tiuhta otetaan talteen tiuhtavarvoille - alla olevassa kuvassa kohotusvarpa on jo paikoillaan, mutta tiuhtavarvat puuttuvat vielä.

Tähän asti pääsin torstaina. Aion jatkaa hommia huomenna, vaikkei meillä opetusta olekaan ja hiihtoloma alkaa.