Ihan yhtä hämmästyttävää tässä on se, etten ole koskaan maalannut. Tai no, tietysti aikoinaan koulussa tuskallisia kuvaamataidon tunteja vesiväreillä, mikä ei ollut ollenkaan minun juttuni, koska en osaa, pysty enkä kykene. Ikinä en saanut mielikuviani tai visioitani paperille siinä muodossa kuin ne sieluni silmin näin.
No, nyt piti sitten taas ottaa pensseli kauniiseen käteen, tai ihan ensiksi lehdestä etsitty, kämmenen kokoinen naamakuva ja lyijykynä. Kuva pantiin ylösalaisin, ja alettiin tehdä lyijykynällä ääriviivapiirustusta A3-kokoiselle paperille - tämä piirroskin siis tehtiin ylösalaisin. Tutkailtiin mittasuhteita lehtikuvan ohella sekä omasta että naapurin päästä, mietittiin kasvojen ja pään muotoa, silmien sijaintia, korvien kokoa ja linjauksia kulmakarvoista nenänpieliin, kaulan leveyttä - kaikkea. Eikä siinä piirrellessä saanut käyttää pyyhekumia!!! Paitsi sitten kun ääriviivat olivat kohdillaan: silloin saatiin kääntää kuva ja meillä oli kolme minuuttia aikaa kumittaa turhia ja virheellisiä viivoja pois.
Ja sitten olikin kahviaika - siis pikakahvin. Keitettiin vettä ja sekoitettiin pikakahvia väriksi! Harjoituspaperille piti loihtia kahvin avulla neljää eri ruskean sävyä, ja kun se oli onnistunut, siirryttiin maalaamaan piirrosta. Maalatessa piti huomioida valot ja varjot eri värisävyjen avulla.
Tuo analyyttinen lähestymistapa ja ylösalaisuusko sen tekivät vai mikä, en tiedä. Mutta olen tuosta aikaansaannoksestani ihan ällistynyt ja lapsellisen ylpeä, vaikka opettaja tuonne vielä olisi kaivannut tummempia sävyjä lisää. Toinen yllättävä seikka oli, että olisin voinut jatkaa tuon parantelua ja sutimista vaikka ajan tappiin, mitä en vielä oppituntien alkaessa olisi ikinä uskonut. Nyt työskentelyn keskeytti oppituntien päättyminen - enkä nyt enää tuohon nimenomaiseen halua koskea, pelkään että voisin tuhota sen liialla parantelulla.
Saapa nähdä, jäikö tämä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi tällä aihealueella...
1 kommentti:
Todella mielenkiintoinen tuo ylösalainen lähestymistapa. Silloihan pitää tehdä juuri sitä, mitä oikeasti näkee eikä sitä, mikä on perinteisesti jo aivoissa. Tuota täytyy kokeilla lintukuviin. Ehkä niihinkin löytyisi uusi ulottuvuus.
Lähetä kommentti